We are always talking about diversity and acceptance. We say "be respectful of diversity" but what makes us change when we sit alone at our computers?
What makes us do nasty things to other people? Is it just because it's so easy, or is it that we don't know the person on the other side of the screen? You can be anybody, and you can talk about anything.
Do we really hate others, or are we just so jealous of something that we start to mock it? Or maybe it's just human nature to be cruel and evil.
When we write something bad to another, do we get satisfaction from it? Does it create for us a sense of power which we did not get at home?
We think we know everything. If someone makes a small mistake we start to bark and spread the word about their mistake. Why don't we just help them with constructive criticism instead of creating more problems?
Where can we unload our own bad thoughts? Wouldn't everyone only hope for salvation and help, rather than be discriminated against because of difference or a mistake?
It seems like many people nowadays don't want to give other people a chance.
I am happy that these people still have some good in them. I know that behind the bully is the story of someone who just needs help.
Do we not think of the consequences of spreading untrue rumors and berating others? Do we not think of anything else in that situation, as well as our hurt our own?
Think about how the other person is just like you and might be more sensitive, but the only difference is that now he plans to commit suicide because of you.
No we can not think about it, either in thought only yourselves or we are blinded by grief. Nothing or no one can in no way be generalized, since each has a very kind.
Do not feel bad if you are marginalized and broken and you do not know whom to talk to. Online you can find good helplines where you can get the professional help you need. If you don't want to contact them, there are people on the Internet who have been in or are currently in the same situation as you.
It is a wonderful thing to help another in need, especially if you have experienced the same situation they are currently in.
I have personally experienced discrimination and bullying in school and online, both spiritually and physically. I never told this to anyone because I don't want appear to be weak.
,
But even so, it is wrong to think that telling someone your problems is a sign of weakness. It takes real courage to open up and tell someone else your problems. True courage is also a smile and a head held high. Be different and proud of it and accept others as they are.
What does it mean to be different for us humans? Even animals also discriminate against each other because of difference. I hope this blog provokes discussion or even make you readers think.
You can see the 16-year-old girl on the street who pushes her 1-year-old child in the stroller.
You call her a whore, but in reality, you don't know that she was raped when she was 14.
You see a man on the bus whose face is distorted, but you do not know that he risked his own life to save people from a burning house.
You can see a young boy crying on the street, you say he is a loser, but you don't know that his mother has been diagnosed with terminal cancer.
You can see a homeless man on the street with scars on his face. You call him a junkie. but in reality, he used to serve his country in the war so that you could live in an independent and free country.
No one knows what the other person has experienced or why they are different. It is a terrible thing to create an impression of someone based entirely on their appearance.
And many certainly think now that I will not see only the appearance but think now quite closely whether it is true.
This subject should be written even a book, but now it is discontinued. I write about this topic yet sometimes more, but now, at this time this was here. Thanks to you when you continuously read. I hope it aroused in you thoughts, I would appreciate it if you would share this or even leave a comment.
I love all of you. Live in peace. Nyan ~
.
Puhumme aina erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä. Sanomme kunnioittavamme erilaisuutta, mutta mikä meidät saa muuttumaan. Silloin kun menemme yksin tietokoneen ääreen?
Mikä saa meidät kirjoittamaan toisista pahaa ja haukkumaan aivan tuntemattomia? Onko se vain se koska se on niin helppo. Vai se että kukaan ei tiedä kuka on ruudun toisella puolella. Voit olla kuka vain ja voit puhua mistä vain.
Inhoammeko toisia niin paljon vai olemmeko vain niin kateellisia jostain, että rupeamme ivallisiksi. Vai onko vain ihmismieli niin julma.
Kun kirjoitamme jotain pahaa toiselle, saammeko siitä jotain tyydytystä. Luoko se meille vallan tunnetta, jota emme saa kotona.
Vai luulemmeko me tietävämme kaiken. Jos joku tekee pienen virheen, miksi rupeamme haukkumaan ja levittämään sanaa toisen virheestä. Miksi emme vain auta häntä ja laita kehittävää kritiikkiä sen sijaan, että luomme hänestä kohteen?
Johon voimme purkaa, meidän oman pahan olomme? Eikö kuka vain toivo pelastusta ja apua sen sijaan, että tulisi syrjityksi erinlaisuuden tai virheen takia.
Eikö kukaan tahdo enää nykyään antaa toista mahdollisuuta.
Olen onnellinen että näitä hyviäkin ihmisiä vielä on ja tiedän, että kiusaajankin takana on tarina joka kaipaa apua.
Ajattelemmeko ollenkaan seuraamuksia kun levitämme perättömiä huhuja ja haukumme muita? Ajatelemmeko koskaan muita siinä tilanteessa, kuin omaa pahaa oloamme?
Ajatelemmeko että toinen saattaa olla herkempi, että hänellä on vaikeaa ihan kuten sinullakin. mutta erona hän suunnittelee nyt itsemurhaa takiasi?
Ei emme taida ajatella sitä, joko ajatelemme vain itseänne tai olemme surun sokaisemia. Mitään tai ketään ei voi mitenkään yleistää, koska jokainen on on erinlainen.
Onko sinulla paha olla, oletko syrjäytynyt ja hajalla.
Etkä tiedä kenelle puhua. Netistä löytyy hyviä apu puhelimia joista saa apua. jos et tahdo ottaa niihin yhteyttä, netissä on ihmisiä jotka ovat olleet samassa tilanteessa kun sinäkin tai ovat paraikaa.
On ihanaa autaa toista, etenkin jos on kokenut saman tai kokee parhailaan.
Olen itse kokenut koulukiusaamisen syrjinän ja netti kiusaamisen. Olen kokenut kiusaamisen henkisenä ja fyysisenä. En koskaan kertonut niistä kenellekkään, koska en tahdo vaikuttaa heikolta.
,
Mutta on väärin ajatella, että kertominen on heikkoutta, se on vasta sitä todellista rohkeutta avautua ja kertoa ongelmista. Todellista rohkeutta on myös hymyillä ja mennä pää pystyssä eteenpäin. Olla erilainen ja ylpeä siitä ja hyväksyä muutkin sellaisena kuin he ovat.
Olla erilainen? Mitä se sitten merkitsee meille ihmisille. Sillä myös eläimet syrjivät toisiaan erinlaisuuden takia. Toivon tämän blogin herättävän keskustelua tai edes laittaa teidät lukijat miettimään.
Näet kadulla 16 vuotiaan tytön, joka työntää 1-vuotiasta lastaan rattaissa.
Pidät häntä huorana mutta todellisuudessa et tiedä, että hänet raiskattiin kun hän oli 14.
Näet bussissa miehen jonka kasvot ovat vääristyneet. Mutta et tiedä sitä että hän pelasti oman henkensä uhalla, ihmisiä palavasta talosta.
Näet nuoren pojan itkevän kadulla, sanot häntä luuseriksi.
Mutta et tiedä sitä että hänen äidillään on syöpä joka ei parane.
Näet kadulla miehen jolla on arpia kasvoissa, myös sen että hän on koditon. Pidät häntä vain jonain narkkarina. mutta todellisuudessa hän oli palvelemassa maataan sodassa. jotta sinä saisit elää itsenäisessä ja vapaassa maassa.
Kukaan ei tiedä mitä toinen on kokenut tai miksi toinen on erilainen. On hirveää kun toiset luovat mielikuvan vain ulkonäön perusteela.
Ja monet aivan varmasti ajattelevat nyt, että en minä vain ulkonäköä katso. Mutta mieti nyt ihan tarkkaan onko se totta.
Tästä aiheesta saisi kirjoitettua vaikka kirjan, mutta nyt on lopetettava. Kirjoitan tästä aiheesta vielä joskus lisää, mutta nyt tältä erää tämä oli tässä. Kiitos sinulle kun jaksoit lukea. Toivottavasti se herätti sinussa ajatuksia, olisin kiitollinen jos jakaisit tätä tai edes kommentoisit.
Rakastan teitä kaikkia. Eläkää rauhassa Nyan ~
I looked at the sky saw a shooting star, I smiled and looked at you.
Took my hand and said, we are always together.
Nothing can separate us.
I remember the moment even my whole life.
Especially now that you're gone, you left.
You left me alone to cry, only said that the world is not easy to anyone.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti